Vanhasta uutta: Taaperolle pikkuhousut

Heippa!

Kohdattiin odottamaton ongelma, kun opeteltiin kuivaksi esikoisen kanssa. Nimittäin meidän pikkuinen rimpula on ihan niin pikkuinen, että kaupan pikkuisimmatkaan pikkuhousut ei pysy jalassa! Olen siis jo kuukaudenpäivät miettinyt pikkareitten ompelua, mutta en ole sen kummemmin uhrannut ajatuksia aiheelle.

Koko kesän olen siivoillut meidän kaappeja ja laittanut raakalla kädellä etenkin pieniä lastenvaatteita pois. Jotenkin ne kaikki pois vietävät pussit ja nyssykät on kertyneet tuonne meidän vierashuoneeseen, jonka ovea ei ole kehdannut pitää auki, jos vaikka sattuisi vieraita kulkemaan ohi. :D Mutta siis, eilen sain siivottua tuon vierashuoneenkin ja vielä kerran läpikävin ne pienet lastenvaatteet. Parit polvesta kuluneet potkuhousut ja sauman vierestä reikääntyneet paidat löytyi, mitä ei kehtaa eteenpäin antaa, mutta soveltuivat täydellisesti taaperon pikkareihin! Tänä aamuna aloin tuumasta toimeen ja surruttelin ompelukoneella.

Pikkareille kaavan löysin ottobre-lehdestä (6/2013).  

korkeavyötäröiset pikkuhousut

Nämä kukkakuviolliset oli mun eka kokeilu. Suomalaiseen tapaan jätin ohjeet lukematta (niin kuin uutta elektroniikkaa asentaessa) ja räpelsin itse. Hyödynsin paidan huoliteltua helmaa pikkareiden vyötäröllä ja näin säästin yhden työvaiheen. Epähuomiossa unohdin poistaa käännösvaran ja pikkareista tuli korkeavyötäröiset, mutta se ei onneksi haittaa. Pysyvät nyt paremmin jalassa, kun en kuminauhaa näihin laittanut.

Seuraavat kolme ompelin keskenään samalla tavalla. Poikkeavat ekoista siten, että vyötäröllä on kuminauhakuja ja vyötärö on matalampi. Kuvaa en sen tarkemmin uskalla julkaista noista, sillä ompelijaksi lukeneena en vain kehtaa näyttää koko maailmalle miten rimaa hipoen ommeltuja vaatteita puen lapsilleni. :'D Eli siis jos haluat nätit ja tarkkailua kestävät pikkarit, seuraa lehden ohjeistusta ;) Ensi kerralla teen minäkin paremmin, nyt oli vain kova kiire saada neitoselle sopivan kokoisia pöksyjä.

Näyttää siltä, että pääsen jo pian kirjoittamaan seuraavaa postausta!

-Sofia-

DIY: Syötävän söpö synttärikutsu

Moikka!

Keskusteltiin miehen kanssa alkuviikosta, että miten onkaan mahtavaa, kun ei ole tässä kuussa tiedossa mitään ylimääräisiä rahan menoja,,, Muutamaa hetkeä myöhemmin tajusin, että meidän kakkosella on parin viikon päästä ensimmäinen syntymäpäivä ja niitähän täytyy järjestellä! Siinä hetken podin itsesääliä ja huonoäiti-oloani ja aloin suunnittelemaan synttärikutsuja, 

Hirveesti ei ollu vaihtoehtoja värimaailmassa, kun varastot on jostain syystä täynnä vaaleanpunaista ja pinkkiä. Eli pohjaväri oli itsestäänselvyys. Selailin hetken pinterestiä saadakseni inspiraation ja hetken selailun jälkeen olinkin jo saanut idean. 

Mietin aluksi jotain toista eläintä, mutta tuollainen söpö vauvaelefantti kuvastamaa meidän nuorempaa neitiä niin sopivasti, että oli kyllä pakko sellainen väsätä. Piirsin vapaalla kädellä pilvet, ilmapallot, ja norsun+korvan kartongille ja kopioin niitä x-määrän.

Onnitelukortiksikin soveltuvaan askarteluun tarvitset:

korttipohja
erivärisiä kartonkeja kuvioihin

puuvillalankaa

3D-tarroja

liimaa

tussi

sakset

askarteluveitsi

Piirrä ensin kuviot kartonkiin ja leikkaa irti. Viillä norsulle korvanmentävä lovi. Sujauta korva etupuolelta lovea ja liimaa se taustapuolelle. Taita korvaa hieman saadaksesi kolmiuloitteisuutta. Piirrä tai askartele norsullle silmä.

 Leikkaa n. 10cm mittaisia pätkiä puuvillalangasta ja solmi ne rusetiksi norsun kärsään ja leikkaa ylimääräiset hännät pois. Laita vanupuikolla hieman liimaa rusetin solmun kohtaan, ettei rusetti purkaudu korttia käsitellessä. (Valitan, tästä ei ole kuvaa. Täytynee vielä panostaa tuohon vaiheiden kuvaamiseen.)

Seuraavaksi leikkaa n. 15cm mittaisia langanpätkiä samasta langasta ja liimaa ilmapallon taustapuolelle kuten kuvassa.

Kun liimat on kuivuneet, aseta 3D-tarroja kuvioiden taustapuolelle ja paina kuviot korttiin kiinni. Kun norsu ja ilmapallot ovat löytäneet paikkansa, laita pieni tilkka liimaa norsun kärsän alle rusetin kohtaan. Liimaa ilmapallosta roikkuvat langat kärsän alle ja leikkaa taas ylimääräiset pois. 

Kirjoitin ensin rumalla käsialalla jokaiseen korttiin "kutsu" ja se pilasi koko kortin ulkonäön, joten askartelin lisäksi vielä pilvet. Toisen pilviltä liimasin suoraa korttia vasten ja toisen laitoin 3D-tarroilla limittäin ensimmäisen pilven päälle. 

Kutsujen taustapuolelle kirjoitin keksimäni runon:

En ole enää vauva,

on syntymästäni jo kauan.

Oppinut olen paljon uutta,

kartuttanut myös pituutta.

Nyt juhlat järjestetään,

vaan ei ihan suotta,

täytänhän minä jo 1 vuotta!

(Ja ettei perästä kuuluisi, mainittakoon, että mies fiilasi keskimmäisen lauseen sanajärjestystä ja teki viimeisen hyväksynnän runolle.)

Toivottavasti osasin kirjoittaa tarpeeksi tarkasti ja selkeästi.

-Sofia-

DIY pieni häälahja/kortti

Me saatiin kutsu häihin, joita tanssittiin viime viikonloppuna. Olin kyllä jo koko pitkän kevään suunnitellut millaisen lahjan teen ja koska lahja oli suuritöinen, suunnittelin sen hyvin ja ajoissa, että ei tule kiire. Mutta miten kävikään. Sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" ei pätenyt ainakaan minun kohdallani. 

Oli elokuu. Lahja oli edelleen suuritöinen (enkä ollut ostanut materiaaleja vieläkään) ja kuukaudessa en ehtisi saada lahjaa valmiiksi, koska: lapset ja kaikki muu keskeneräisyys talossa. Mieheni ilmoitti, että hääpari oli toivonut, ettei me tuotaisi lahjaa, sillä mieheni soitti juhlan tanssibändissä ja se oli suuri lahja heille. 

Suunnitelmat uusiksi. Pää raksuttaa ideoita. Eihän juhliin voi mennä tyhjin käsin. Edes onnittelukortti pitää väsätä. Siinä se idea muhi muutaman tovin ja kun ajatus oli selkeä, lähdin ostamaan kaupasta kiviä ja pikku kehyksiä. 

Suuteleva kivipariskunta
Helppo sujauttaa kaappiin muiden onnittelukorttien pinoon, kun alkaa tympimään tai pitää koristeena mieluisalla paikalla.

Kaikki materiaali mitä käytin:

eri muotoisia kiviä (luonnon kivetkin käy)

itseliimautuvia timantteja

kartonkia (kahta erilaista)

kuumaliimapistooli

satiininauhaa

teippiä

taulu

Ensin leikkasin kartongit tauluun sopiviksi ja teippasin ne takapuoleta yhteen. Etupuolelle liimasin sauman kohtaan kauniin ruskean satiininauhan. Seuraavaksi kasasin taulun, kartonki uloimmaksi. Asettelin kivet taulun päälle ja kuumaliimasin kivet aloilleen. Kannattaa aloittaa "vartalokivistä," silloin kivet on helpoin laittaa haluttuihin asentoihin.

Kun toinen puoli on valmis, voit suunnitella toisen puolen. Itse kirjoitin amerikkalaisittain Mr. & Mrs. mutta mikään ei estä sinua kirjoittamasta suomeksi, tai miksei jotain muutakin kieltä käyttäen. Mukavaa kuitenkin olisi, että lahjan vastaanottaja itse ymmärtäisi lukemansa ;) Mä askartelin ensin pahvikirjaimia, mutta tuli omaan silmään liian sotkuista jälkeä, joten päädyin timantteihin. 

Kun testit on valmiit, voi koristella kehyksiä. Riippuen kehysten koristeellisuudesta tietenkin. Itse en välttämättä muuttaisi valmiiksi koristeelliseta kehysten ulkonäköä, mutta nämä minun kehykset olivat perus valkoiseksimaalatut puukehykset, joten ne vaativat himpun verran jotain. Päädyin laittamaan niihinkin erikokoisia timantteja kulmiin. Simppeli on kaunista,

Vinkki: Meinasin aluksi ostaa taulun missä olisi ollut ilmaa lasin ja kuvan välissä, Näin lasi olisi voinut olla paikallaan ja täten ollut viimeistellymmän näköinen, mutta en siihen hätään löytänyt haluamiani kehyksiä. Tyydyin siihen mitä oli tarjolla.

Muoks. Unohdin kertoa, että taulun taustapuoelle kirjoitin runon ja terveiset perheeltämme. Näin taulu menee myös kortista :)

-Sofia-

Kuka minä olen

Heippa!

Mä olen Sofia, vaimo ja kahden tytön (esikoinen reilu 2-vuotias ja kuopus kohta 1-vuotias) äiti Etelä-Pohjanmaalta.

Tällä hetkellä mun aikani kuluu vaippa- ja pottarallia harrastaessa, mutta välillä koitan nipistää aikaa itselleni (lue: käsitöille). Meillä on aika monta rautaa tulessa, kun ostettiin omakotitalo viime syksynä ja jokaisessa huoneessa on jotain pikkulaittamista vielä, ulkokaton pääty auki, karmeita lautakasoja tontti täynnä, piha rönsyilee ties mitä kasvustoa ja taitaa sieltä leikkaamattomalta nurmikolta löytyä yks (tai kaks) vanha savupiippukin palasina.. ja mitä näitä nyt on. Kuka noita laskee, hiljaa hyvä tulee.

Vitsivitsi, jos totta puhutaan, minä lasken! Vielä muutama vuosi sitten en tiennyt olevani näin järjestelmällinen, joskus kolmesti päivässä kodin imuroiva kontrollifriikki (mutta en sitä sano, etteikö olis ihan mukavaakin, että meidän talossa asuu edes yksi, joka tykkää pitää tavarat omilla paikoillaan) ennen kuin otin miehen, joka on hieman sotkuinen. 

Vielä en tiedä tulenko kertomaan meidän talon remppaamisesta mitään, kun aikomuksenani on pitää blogi käsityöpainoitteisena, but never say never! Olen itsekin aika sekava ihmisenä (ja näköjään myös kirjoittajana), joten on suhteellisen haasteellista olla sivuamatta muita aiheita käsitöiden ohessa.

Mulla on viha-rakkaussuhde käsitöihin. Johtunee siitä, että opiskelin muutamia vuosia takaperin pukuompelijaksi ja sen jälkeen olenkin lyhentäny perheen housun puntteja. Erittäin pitkin hampain. Eli korjausompelu ei ole mun juttu, mut rakastan askartella, värkätä, tuunata, ommella ja virkata. Uuden työn aloittaminen on aina se haasteellinen osuus, kun ompelukoneen esiin kaivaminen jo aiheuttaa lapsissa hirveän stressin. Luulevat varmaan, että koko maailma kaatuu, jos äiti tekee muutakin kuin ruokaa tai puunaa ruokatahroja pöydän alla.

Mun tekeleet ovat aika usein lapsille suunnattuja, mutta harvemmin omille lapsille kuitenkaan :D (koska suutarin lapsilla ei ole kenkiä). Viime vuonna putkahteli vauvoja sukuun niin paljon, että virkkuukoukku sauhusi unipupuja ja tossuja kuin liukuhihnalta. Ehkä tämän blogin avulla saa omatkin lapset jotain päällepantavaa, että saadaan pidettyä päivitystiheys kohtuullisena! ;)

Jos on juhlat tiedossa ja mulla on aikaa, tykkään valmistaa lahjan edes osaksi itse, oli se sitten vauva, kihla-, hää-, tai synttärilahja, mikä vaan! Mikään ei ole parempaa, kuin antaa vastaanottajaa ajatellen tehty lahja ja huomata aito ilo ja arvostus lahjan saajassa!

Siispä yhteenveto: tarkoituksenani on siis postailla kuvia ja sepustuksia mun kyhäilyistä ja värkkäilyistä. Toivottavasti joku kanssamatkustaja saa jotain hyötyä tästä blogista ja ehkä jopa inspiraatiota omiin käsitöihinsä!

-Sofia-